mun pää sanoo kohta poks. siellä pyörii niin paljon kaikkia asioita, pitäis tehdä oikeita päätöksiä, tehdä oikeita asioita, olla hyvä äiti, olla hyvä vaimo, syödä oikein, liikkua paljon, olla edustuskelpoinen, olla paljon ja kaikkea mahdollista. ja musta tuntuu etten ole mitään, en yhtään mitään. teen päätöksiä, mutta samantien mietin, oliko päätös sittenkin väärä. mieluiten pakoilen ihmisiä, kuin kohtaan niiden kysymykset. en halua enkä jaksa selitellä päätöksiäni enkä valintojani. tiedän, että suurin osa ihmisistä ajattelee, että päätökseni ovat olleet vääriä ja että minun olisi pitänyt tehdä toisin. pelkään tuottavani pettymyksen kaikille läheisilleni. pelkään että mulle nauretaan, että mua sanotaan laiskaksi ja sosiaalipummiksi. pelkään ihmisten ajatuksia minusta.